Isovanhempani kirjoittivat toisilleen ahkerasti kesällä 1940. Oiva matkusti ympäri Suomea korjaamassa, virittämässä ja myymässä pianoja ja harmooneja. Aili hoiti perhettä vuoroin kotona Helsingissä, vuoroin maalla Vihdissä.

Kirjeet ovat yksityisyydessään ja henkilökohtaisuudessaan koskettavia. Aiheet ovat arkisia, Oivan sävy on rauhoitteleva, mutta epävarmuus ja sodan pelko kuultavat läpi toisinaan Ailin tekstissä. Yhteistä on rakkaus ja molemminpuolinen kaipaus.